Mikä tekee hyvän nuorisoelokuvan? Miksi niin monet nuorisoelokuvat tuntuvat epäonnistuvan? Suosikin Viihdekäyttäjät pohtivat suomalaisten nuorisoelokuvien olemusta katsottuaan Raimo O. Niemen ohjaaman uuden Roskisprinssi-elokuvan. Onko Roskisprinssi hitti vai huti?
ROSKISPRINSSI
Ohjaus: Raimo O. Niemi
Näyttelijät: Jon-Jon Geitel, Pihla Maalismaa, Heikki Silvennoinen, Kristiina Elstelä, Milla Kaitalahti, Jon Eikemo, Oiva Lohtander, Risto Salmi, Satu Markkanen, Katariina Kaitue, Kari Heiskanen, Antti Virmavirta, Marjaana Maijala, Taisto Reimaluoto, Maija Paunio, Max Ovaska, Minttu Hellstén
Ensi-ilta: 29.7.2011
Kesto: 1h 41 min
Ikäraja: K 7
Teksti: Anita Hartikainen & Nalle Österman
Anita:
Roskisprinssi on paras suomalainen nuorten elokuva niin pitkään aikaan, etten melkein osaa laskea. Ehkä Pitkä kuuma kesän jälkeen (1999). Roskisprinssi on myös Tuija Lehtisen 1990-luvulla kirjoittama romaani jonka luin joskus teini-iän kynnyksellä. Niin kuin 50 muutakin Tuija Lehtisen kirjaa.
Ilman viihdekuningatar Lehtistä me 1980-luvulla syntyneet emme olisi tienneet (Suosikin Eki-setää tietenkään kyseenalaistamatta) mitään seksistä, viinasta, juhlimisesta, alakulttuureista, parisuhdeongelmista tai nuoren ihmisen sisällä myllertävistä ristiriidoista. Puhumattakaan sadoista ammateista, opiskelupaikoista ja asumismuodoista joita Lehtinen romaaneissaan sivuaa.
Nalle:
Paras suomalainen nuorten elokuva on Täältä tullaan elämä vuodelta 1980. Se on ajaton ja todenmukainen katsaus aikakauteen, jota ei enää ole. Ehdotonta oppimateriaalia koulujen historiantunneille, jos suomalaisille nuorille halutaan kouluissa enää opettaa suomalaista lähihistoriaa.
Tai kuten Wikipedia tietää elokuvasta kertoa: ”Elokuva oli vuoden 1980 katsotuin kotimainen elokuva 382 024 katsojallaan. Elokuva kuvattiin suurelta osin Kontulassa, kuvauspaikkoina toimivat muun muassa Kontulankaari, ostoskeskus ja Vesalan yläaste. Se ei kuitenkaan kerro Kontulasta vaan lähiönuorista ja heidän elämästään. Tarina kuvaa kolmen tarkkailuluokkaa käyvän nuoren elämää, joilla jokaisella on risainen perhetausta. Pojat joutuvat alati kasvavaan alamäkeen sekoilemalla, koulusta pinnaamalla ja viinaa juomalla. Elokuva alkaa aidolla synnytyksellä.”
Tiedoksi: sen tasolle ei Roskisprinssi yllä. Toisaalta, sen tasolle ei vielä kukaan ole yltänyt Suomessa tähän mennessä.
Anita:
Lukiessani Lehtisen Sara-kirjoja joskus vuosituhannen vaihteessa ihmettelin huuli pyöreänä, että miten tuommonen täti voi tietää punkkareista yhtään mitään, varsinkaan kolmen romaanin verran. Syvän vaikutuksen Lehtinen on näemmä tehnyt Roskisprinssi-romaanillaan ohjaaja Raimo O. Niemen tyttäreen Juuliin, joka on päättänyt debytoida elokuvakäsikirjoittajana kyseisellä romaanilla. Eikä suotta.
Itseni lisäksi varmaan tuhannet muut nuoret neidit ovat ihmetelleet jo parikymmentä vuotta miksei Lehtisen nuortenromaaneista tehdä elokuvia, ainoastaan joitain huonosti toteutettuja Ylen kitsailubudjetilla rahoitettuja umpisurkeita tv-sarjoja. Niemet voisivat alkaa tekemään joka vuosi yhdessä yhden tällaisen leffan niin johan alkaisi nousta suomalaisen elokuvan taso.
Nalle:
En muista lukeneeni yhtäkään Tuija Lehtisen romaania. En tiedä pitäisikö. Anitan kuvauksen perusteella ne vaikuttavat vähän ”tyttömäisiltä” kirjoilta. Ja pojathan eivät tyttöjen kirjoja lue! Elleivät ole homoja.
Se oli muuten vitsi.
Anita:
Nuoret näyttelijät ovat vanhojen starojen lisäksi ja heidän rinnallaan aivan ilmiömäisiä! Missä on kaikki ylinäytelty teennäisyys, jota nuoren polven näyttelijät tykkäävät viljellä? Missä kokemattomuus ja ammattitaidottomuus?
Nalle:
Tekeekö Yleisradio ihmisistä ammattitaidottomia vai päätyvätkö ainoastaan ammattitaidottomat ihmiset Yleisradioon? Siinäpä pähkinä purtavaksi. Useiden suomisarjojen ja -leffojen ongelmaksi on vuosien saatossa osoittautunut yli- tai alinäyttelemisestä kumpuava teennäisyys. Mene ja tiedä, ehkä se kumpuaa siitä, että on yritetty tehdä mukahauskaa kuvallista kerrontaa pitääkseen rahoittajan ja/tai Yleisradion tyytyväisenä. Hah-hah-haa, kylläpä nyt naurattaa! Onko joku katsonut Yleisradion uutta nuorisosarjaa Uusi päivä? Kammottavaa teennäistä sontaa!
Onneksi Roskisprinssi ei ole.
Anita:
Raimo O. Niemi näyttää saavan kerta toisensa jälkeen niin nuorista kuin karvaisista näyttelijöistään parhaat puolet irti. Elokuvista Poika ja ilves sekä Suden arvoitus tuttu eläinteema jatkuu Jesse James-nimisen koiran muodossa. Berninpaimenkoiralle (joita on tosin kolme samassa roolissa) pitäisi jakaa Eläin-Jussi-patsas loistavasta työstä valkokankaalla.
Nalle:
Leffan naispuolinen pääosanesittäjä, parikymppinen Pihla Maalismaa on niin syötävän lutuinen ja ihana, että tunnen itseni irstaaksi vanhaksi sedäksi kun moista kirjoittelen. Tykkään kemiasta, mikä Maalismaan näyttelemän nuoren villikissan Lulun ja taloudellisesti turvatussa ”paremmassa perheessä” varttuneen Jedin (Jon-Jon Geitel) välillä syntyy. Nämä nuoret eivät näyttele roolihahmojaan, nämä OVAT roolihahmonsa.
Roskisprinssi on hyvä ja uskottava nuorisoelokuva nimenomaan nuorten pääosanesittäjien ansiosta. Tähtiä on syntynyt. Ojennan siksi heille tässä ja nyt virtuaalisen kukkakimpun. Kas tässä, olkaa hyvä! Elokuvan ohjaaja ja roolittajat ovat tehneet erinomaista työtä. Aplodeja!
Anita:
Roskisprinssi kertoo valkokankaalla lämminhenkisesti vaikeista itsenäistymiseen liittyvistä ongelmista ja ajatuksista. Kristiina Elstelä ja Heikki Silvennoinen ovat ylittämättömiä puliämmä Veerana ja roskakuski Saastamoisena. Lisäksi elokuvassa esittäytyy 1990-luvulla syntyneiden sukupolvi näyttelijäkaartissa, eikä ole varmaankaan valhe arvioida pojasta polven paranevan tai kiistää väitettä siitä, että jokainen sukupolvi on entistä kehittyneempi.
Nalle Österman
Nalle on 70-luvun kesän lapsi. Nalle on syntyperäinen stadilainen kontulalainen suomenruotsalainen, mistä hän on kärsinyt traumoja.
Anita Hartikainen
Anita on kultaiselta 80-luvulta, puhuu sujuvasti savon murretta ja on horoskoopiltaan vaaka.
Kommentit 6