Mulle Welcome to Paradise on yksi tärkeimmistä biiseistä, joten sen tottakai halusin kuulla. Ja senhän bändi soittikin, vaikka kovin tuo eräs jätkä yritti manata ettei ne soita sitä. Hähää.

Ihan mieletön kipale livenä. Hrrr I love!

Olisin hirveästi toivonut että ne soittaisi Restless Heart Syndromen, vaikken oikeastaan kyllä uskonutkaan siihen. King for a Day taas nyt on vain sellainen kappale, joka saa minut sekoamaan, ja Minority oli totta kai hieno kuulla, ja Good Riddance.

Jotenkin kaikki ne vanhemmat kappaleet saivat mulle siellä tunteet pintaan ja eufoorisen olon aikaan, ja pogoaminenkin niiden tahtiin toimii mulle paremmin : ) Vaikkei toki uudemmissakaan mitään vikaa. Boulevard of Broken Dreamsin kohdalla en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Ja se Hey Jude - aivan mahtava fiilis laulaa mukana yhtä ehkä maailman parhaan bändin kappaletta maailman yhden ehkä parhaimpiin kuuluvan bändin vetämänä.