
No tässä ensinnäkin pieni videoklippi Tampereelta. Mun fyysisen tilan voi jokainen päätellä itsekseen.
Mutta sitten siihen muuhun fyysiseen tilaan :D Mun oikeassa kädessä on kaiken järjen mukaan jännetupentulehdus. Tämä on surkeaa mm. siksi, että se voi pitkittyessään merkitä mun duunille jotain aika katastrofaalista, varsinkin jos se kroonistuu :(
Nyt tää tyttö nauttii totaalilepoa käden osalta ainakin keskiviikkoon asti ja sen jälkeen duunit hoituu rannetuen kanssa.. Niin ja tiistaina lääkäriin saamaan kunnon diagnoosi.
Onko muilla oireillut ranteet koskaan? Kaipaisin nyt mahd. paljon tietoa kaikesta. Saa kertoa myös vaikka päivän tapahtumista.
Noi videot kaikessa laadullisessa sekä tunnelmallisessa surkeudessaan kertoo kaiken.. :(
Meen nyt vaikka potkimaan seinää. Ei ole elämää ilman rakasta ötökkää.
:(
Tää seuraava kappale olkoon tämän surun päivän soundtrack. Hyvästi.
p.s. :((
p.p.s. :’(((
Oh MAN.
Namuset on 50% leivottu, mutta eilinen ”pieni” tapahtuma esti mua postaamasta, koska tärisin kuin haavanlehti koko hiton illan. Työpäivä venyikin niin, että pääsin vasta ysiltä leipomaan, ja paria tuntia myöhemmin naapuri meinasi tulla humalapäissään ovesta sisään pelkkien nyrkkien voimalla, koska luuli mun luukuttavan stereoita (telkkarissa pyöri gilmore girls puheääntä matalammalla volyymilla)… Voin kertoa, että siinä käy aika monta erilaista ajatusta päässä, kun ovea hakataan n. 150kg miehen toimesta kaikin voimin ja huudetaan, että tule jumalauta ulos sieltä…. :( Pelästyin yllättäen aivan hulluna ja soitin poliisit, enkä ollut onneksi ainoa..
Eipä tuo ollut ensimmäinen kerta kun naapuri ko. toimintaa harjoittaa, mutta aiemmat ovat olleet vain itseäni huvittavia tapahtumia.. Onneksi lähden huomenna vähän pidemmäksi ajaksi evakkoon tästä luukusa. No mutta, siinä sitten selviteltiin (hyvin komeiden) poliisisetien kanssa ja odoteltiin ja ties mitä, mutta jotenkin toi postaaminen nyt jäi… Käyn nyt hakemassa uuden satsin kermaa ym. ja teen koko höskän alusta, että saatte kunnon kuvat jokaisesta vaiheesta.. Hulvatonta aatonaattoa vaan kaikille :P
Nyt se sitten iski. Stressit poissa ja sikis päällä. Tai ainakin kaikki merkit osoittaa sitä kohti.. Lämpö heittelee mukavasti 35 ja 39 välillä, nivelet huutaa öljyä, keuhkot myös ja tää päivä on mennyt syklissä 2h unta 1h hereillä..
Toivottavasti huomenna olis aikaa ja jaksamista postailla teille vähän<3 En pääse NRJ:n awardseihinkaan, mutta lähetän paikalle vakoojan joka saa luvan vakoilla tapahtumia!
This is the end of an era…. Olen surunsekainen ja muutenkin vaan sekainen kirjoittaessani tätä viestiä. Olen päättänyt ottaa seuraavan askeleen. Askeleen pois rakkaasta vaaleasta tukastani. Ainakin hetkellisesti.. Mitä seuraavaksi? Only Go… My hairdresser knows…
Rakastan sinua rakas tukkani. Meillä oli monia ihania hetkiä. Nautin hunajaisuudestasi ja siitä, miten monisävyisen uskomaton olit. Nyt päästän sinut silti parempaan paikkaan. Paikkaan, jossa kukaan ei mieti, teetkö kantajastasi nuoren vai vanhan. Paikkaan, missä aurinko kultaa loisteesi päivästä toiseen, eikä vesi koskaan riko vetysiltojesi kiinnityksiä. Paikkaan, missä kukaan ei epäile sinun olevan kasa intialaista riistohiusta, vaan jossa sinua arvostetaan omana itsenäsi.
Vaaleat hiukset opettivat minulle monia asioita. Opin, että katukuva on vaaleaveriköitä pullollaan. En erottunut joukosta laisinkaan niin paljon, kuin oletin. Opin, että hiukseni eivät määritä minua, vaan minä määritän hiukseni. Vaikka seuraava valintani olisikin hiilenmusta, olen silti sielultani puhtaan kultainen.
Tulen kaipaamaan vaaleiden hiusten ylleni langettamaa huolettomuutta, mutta otan silti uudet haasteet vastaan pystypäin ja uskon, että tulen olemaan onnellinen myös uuden tukkani kanssa. Tämä kokemus säilyy silti ikuisesti sydämessäni ja mikä tärkeintä..
Sielussani.
